Uusyrityskeskuksen Perustamisopas alkavalle yrittäjälle määrittelee sanoja näin:

YRITTÄJÄ on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa harjoittaa yrityksen kautta liiketoimintaa. Toiminnan tavoitteena on riskiä kantamalla muuttaa liiketoimintamahdollisuus voitoksi.

AMMATINHARJOITTAJA on yrittäjä, joka toimii ammatissaan ilman kiinteätä toimipaikkaa ja ilman ulkopuolista työvoimaa.

Näyttötutkinto yrittäjänä toimimisesta on ohi.

Aamulla ennen näyttöä takerruin sanoihin. YRITTÄJÄ. Minä yritän. Mitä minä yritän? Olla yrittäjä. Miksi pitää yrittää, eikö voi vaan olla?

‘Hän oli yrittäjä koko ikänsä’, ‘Hänellä on yrittäjyys geeneissä’, ‘Hän on sellainen yrittäjäluonne’ – miksi noista lauseista heijastuu pieni epätoivo? Loputonta yrittämistä. Eikö Hän siis saavuttanut mitään?

Mutta mikä helpotus ja onni. On myös tuo toinen sana, jota sopii käyttää. Ammatinharjoittaja.

Voin siis ryhtyä yrittäjäksi. Koska aluksi se on niin. Täytyy ryhtyä, tarttua toimeen, aloittaa yrittäminen. Sitten kun ‘toiminta on riskiä kantamalla muuttanut liiketoimintamahdollisuuden voitoksi’, voin kutsua itseäni myös ammatinharjoittajaksi. Siinä on vakaampi sointi.

Voin siis yrittäjän rohkeudella ryhtyä ammattitaitoiseksi ammatinharjoittajaksi, jes!

-Annukka-