Millaista elämä on kun itse olen vanha? Millainen on maailma jossa silloin elämme? Millainen on omien lastemme maailma kun he ovat vanhoja?
Näitä kysymyksiä tulee aina silloin tällöin mietittyä. Varsinkin kun Snapchatissa saa muokattua omia kasvoja vaikka millä filttereillä 🙂 Nämä ovat varsinkin lasten mielestä hauskoja. Toisaalta kun yrittää välillä heiltä kysellä minkälaisia he kokevat olevansa sitten vanhana, he ajattelevat olevansa vanhoja jo muutaman vuoden kuluttua. Mikä siis oikeasti tarkoittaa vanha? Jos tuohon 9-vuoden ikään lisäisi sen 85-vuotta (eli yhtä paljon vuosia kuin vanhin asiakkaamme), se tuntuu niin uskomattoman monelta vuodelta. Ei sitä oikein osaa edes lopulta ajatella. Niin paljon tapahtuu vuosissa, puhumattakaan vuosikymmenissä. Ja toisaalta, ei sitä niin kovasti tarvitse tietääkään mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Geriatrit puhuvat, että 30-vuoden jälkeen ihminen alkaa rapistumaan. Onneksi ikä on kaikesta huolimatta enemmänkin mielentila johonkin pisteeseen saakka. Luin jonkin aikaa sitten artikkelin, jossa puhuttiin kliseestä ”ikä on vain numeroita”. Siinä tuotiin esille minusta hyvin se, että jossain pisteessä vaikka kuinka haluaisi niin se vaan ei enää siltä tunnu. Kun päivät tuntuvat pitkiltä, ei pysty toteuttamaan omia mielekkäitä juttujaan, ei ole juttukaveria ja ainoa asia mitä kuulee on kaappikellon pitkät minuutit sekä tietää mitä on odotettavissa – niin silloin ikä on juurikin ne numerot.
Mitä se vanheneminen sitten on? Ainakin oheisen tutkimuksen mukaan olisi pitänyt nauttia enemmän elämästä ennen kuin täytin 27-vuotta 🙂 Mutta hetkinen, kyllähän siitä tuli nautittua ja se vielä jatkuukin.
Ihanaa vanhenemista jokaiselle!