Olen käynyt pitämässä omaishoitajille valmennuksia ja oikeastaan jokaisen ryhmän kohdalla on tullut esille väsymys ja unen puute. Unen tärkeydestä on terveydenhoitajana tullut puhuttua asiakkaille jokaisessa työpaikassa jossa olen työskennellyt. Olen samalla myös huomannut liian usein kuinka unta vähätellään. Ajatellaan, että sitä jaksaa vähemmilläkin yöunilla. Ajatellaan, että tämä elämänvaihe nyt vain on sellainen ettei kerkiä nukkumaan. Lepään sitten haudassa.
Omaishoitajien kanssa keskusteltaessa univelasta huomaan miettiväni usein miten ihmeessä he jaksavat. Miten kukaan ihminen jaksaa jatkuvilla univeloilla hoitaa arkeaan ja vielä kun siinä on toinenkin ihminen hoidettavana. Useat ihmiset ovat olleet omaishoitajina vuosia. Niihin vuosiin mahtuu enemmän unettomia ja katkenneita yöunia kuin hyviä yöunia. Univelka kasvaa ja sitä ei saa oikeastaan mitenkään kuitatuksi. Itse pystyn tarjoamaan työni kautta apuja kotiin, mutta nukkua en toisten puolesta voi. Onneksi me työllämme pystymme antamaan arkeen jonkin verran vapautta ja varsinkin omaishoitajille sitä omaa aikaa. Asiakkaat ovatkin sanoneet, että saamalla itselleen ihan sitä omaa kallisarvoista aikaa auttaa se jaksamaan taas kotona arjen pyörittämisen paremmin, vaikkakin univelkaisena.
Me vietämme elämästämme n. kolmasosan unessa. Unen aikana aivot pysyvät aktiivisina ja jäsentävät päivän tapahtumat muistiin. Uni on meille todella tärkeää koska se palauttaa elimistön rasituksesta ja väsymyksestä. Unen tiedetään vahvistavan vastustuskykyä aktivoidessaan sairauksien ja tulehdusten torjuntamekanismeja elimistössä. Ei siis mikään ihan pikku juttu tuo nukkuminen.
Tämä aihe koskee meitä kaikkia, vauvasta vaariin. Toivottavasti jokainen katsoisi viime viikolla tulleen Prisma dokumentin unen tärkeydestä. Se löytyy klikkaamalla yllä olevaa kuvaa tai täältä: Uneton Amerikka
Nukkukaa hyvin 🙂