Muistan piirtäneeni koulussa psykologian tunnilla ympyrän, johon keskelle ympyrää piti laittaa piste. Pisteeseen tai sen lähelle asetettiin elämän tärkein ihminen. Jos elämässä oli monia tärkeitä ihmisiä heidätkin asetettiin ympyrän sisälle. Ihminen joka oli asetettu lähimmäs pistettä oli rakkain.
Me kaikki olemme varmasti olleet joskus tilanteessa, jossa olemme tarvinneet rinnalle Ihmisen, jonka näkemykseen voimme luottaa. Ihmisen, joka pysyy rinnalla vaikka mitä myrskyjä omassa elämässä tulisi vastaan. Ihmisen, joka luo uskoa ja nostaa pystyyn kun elämä kaataa maahan. Ihmisen, joka oikeasti auttaa kun sitä tarvitaan. Me elämme suhteessa muihin ja jos muita ei ole, millaista elämää se silloin on?
Ihmissuhteet elävät ja muuttuvat elämän mukana. Ajoittain on perhe painopisteessä, välillä taas ystävät. Samat ihmissuhteet saatetaan löytää uudestaan, kun sille sopiva aika koittaa tai elämään tulee uusia ja pysyä ihmissuhteita. Ihmisen ikääntyessä ihmissuhteet saattavat pikku hiljaa hiipua olemattomiin tai niitä ei koskaan oikein ole ollutkaan.
Työarki kun vie mennessään ja asiakkaiden toiveita sekä heidän elämäänsä helpottaessa sitä harvemmin pysähtyy miettimään kuinka iso ja tärkeä lenkki heidän elämässään sitä voi jollekkin olla. Sunnuntaina tämä oikein konkretisoitui, sillä Lindan nimipäivänä Lindan kotiovelle tupsahti taxilla reilu 80v. ihastuttava leidi mukanaan nimipäivälahja <3 Hän halusi yllättää ja kiittää kaikesta 3v. aikana saamastaan avusta – avusta mikä on mahdollistanut kotona asumisen ja mikä jatkuu edelleen.
