Kävely on hyväksi terveydelle ja varsinkin sen toteuttaminen luonnossa tukee positiivisesti mielenterveyttä, se tiedetään. Mutta miten ikäihmiset saataisiin kodistaan ulos pienelle kävelylenkille? Kaikki ikäihmiset eivät ole niin helposti houkuteltavissa ulkoilemaan. Sen on todennut niin osa omaisista kuin minä itse. Onneksi säät alkavat nyt suosimaan meitä enemmän ja auringonpaiste sekä lämpimämmät ilmat auttavat houkuttelussa.
Kun vihdoinkin aurinko paistoi eikä taivaalta tullut vettä, totesin yhdelle asiakkaistani, että käydään katsomassa ulkona mitä kevät on saanut aikaiseksi. Hän tapansa mukaan kertoi suunnitelleensa kuitenkin jotain ihan muuta sille päivälle eikä ollut halukas lähtemään ulos. Kuvailin hänelle matkaa minkä voisimme kävellä ja mitä siinä samalla katselisimme, puhumattakaan raikkaasta sateen jälkeisestä säästä. Ajoittain tämä houkuttelu-taktiikka on toiminut, mutta nyt kerroin lisäksi törmänneeni mielenkiintoiseen saksalaistutkimukseen. Tämän tutkimuksen mukaan jo 10-20 minuutin ero päivittäisissä askelissa oli merkitsevä ikäihmisillä. Lisäksi jo aikaisemmin tutkimuksissa on todettu kävekyvauhdin olevan merkittävää sydänterveyden kannalta.
Kerkesin jakamaan lääkkeet dosettiin kun asiakas huikkasi minulle olohuoneesta muuttaneen mielensä. Eikä kauaakaan kun olimme pukeutuneet ulkovaatteisiin. En tiedä mikä lopulta sai hänen mielensä muuttumaan. Hänen ei tarvinnut lähteä ulos yksin ja lisäksi oli juttuseuraakin, se on kuitenkin aina se tärkein asia minulle. Samalla siinä sitten saadaan edistettyä terveyttäkin.
Kävelimme lopulta pidemmän matkan kuin olimme suunnitelleet asiakkaan innostuttua ulkoilusta. Takaisin päästyämme hän totesi kävelylenkin piristäneen kummasti. Ja niinhän se ulkoilu tekeekin, ihan kenelle vaan. Ikäihmisen tasapainon kannalta on tärkeää, että maasto on helppokulkuista mutta pieniä haasteita saa matkan varrella kyllä olla. Minä toimin askelparina johon on helppo tukeutua jos maastossa on kovasti kuoppia.
Tiedän, että ensi viikolla sama houkuttelu ulkoilemaan on taas edessäni, mutta muistuttelen häntä siitä tunteesta minkä kävelylenkki hänessä sai aikaan. Eipä sitä aina itsekään niin innoissaan ulkoilemaan ole lähdössä, mutta se tunne ulkoilun jälleen muistuttaa siitä miksi se on niin tärkeää.
