”Voi kun pääsisin vielä kiipeämään ylös Aulangon näkötorniin ihastelemaan niitä upeita maisemia.”

Kun ikää tulee ja jalat eivät enää kanna pitkiä matkoja, portaista puhumattakaan, on paikkoja mihin ei enää pääse. Onneksi Aulangolle pääsee ihastelemaan luontoa ihan maantasostakin, vaikka ne upeimmat maisemat odottavatkin siellä näkötornin huipulla.

Onneksi on keksitty kamerat ja kannettavat tietokoneet. Olin perheeni kanssa Aulangon näkötornissa ja napsin sieltä kuvia kaikista ilman suunnista. Laitoin kuvat koneelle ja otin koneen mukaan asiakkaalle mennessäni. Pöydän ääressä sitten molemmat ihasteltiin upeita maisemia ja luonnonkukkien tuoksua saatiin kotiinkin kun toin mukanani kimpun kieloja.

Kun valokuvat oli katsottu, siirryimme virtuaalimaailmaan ja katsoimme vielä Youtubesta muutaman videon näkötornin maisemista eri vuodenaikojen antamalla vivahteella. Tästä innostuneena etsimme vielä lopuksi asiakkaan kotipaikkakunnan ja lapsuuden kodin Googlen Street view-ohjelmalla. Kyllä siinä taas muistot tulvahti mieleen ja oli mielenkiintoista kuulla asiakkaan kertomuksia siitä talosta mitä katselimme tietokoneen näytöltä. Eniten asiakas oli ihmeissään siitä miten ihmeessä pystyimme katselemaan ja kääntelemään kuvakulmaa tietokoneella 🙂 Ehkä ne ”hieman” muuttuneet maisemat (Sale ja huoltoasema) talon lähistöllä olivat kuitenkin se suurin ihmetyksen aihe.

Samalla päätettiin, että ensi kerralla etsisimme asiakkaan serkun talon sieltä ihmeellisesti internetistä.