Ikkunanpesut alkavat pikkuhiljaa olla ohi. Kesä puskee vihreänä sisälle kirkkaiden lasien läpi. On kun ei välissä olisi mitään. Silti siinä on.

Puhdas on parempi kuin likainen. Likainen lasi sulkee maailman, kääntää katseen sisälle huoneen pölyihin, sumentaa. Puhtaan lasin läpi näkee elämää enemmän, kauemmas, selvemmin. Ikkunat pitää pestä, jotta iskee kaipuu päästä ulos! Pihalle, tuoksuihin ja tuuleen! Noinko ihanan vihreää siellä on!

Sanotaan että jossain vaiheessa vanhuutta kynnys lähteä ulos kasvaa. Ehkä se todella on kynnys, fyysinen este, silloin voi luontoa tuoda sisään; kukkia, oksia, marjoja, omenia. Mutta tuo kynnys voi olla myös se likainen ikkuna – elämänilon hiipumista, maiseman laimenemista, värien katoamista. Elämä pakenee ja ihminen pysähtyy paikoilleen, vaipuu menneeseen.

Onni on, että pelkkä kaipuu ulos luontoon riittää! Voisiko askel olla helpompi puhtaan ikkunan ohi?

-Annukka-