Aamuauringon paisteessa katkoimme metrin mittaisia kukkivia omenapuunoksia tuliaisiksi asiakkaalle. Linda oli poiminut keskustelusta asiakkaan kanssa hennon toiveen – ‘tuohon ruukkuun sopisi niin hyvin jotakin.’

Kun astuimme ovesta sisään tuoksuvan kimpun kanssa ilo oli käsinkosketeltavaa. Ruukku oli suuri, sulavalinjainen, seisoi ikkunan edessä ja todellakin: suorastaan kaipasi oksia kannateltavakseen. Sitten mallattiin ja aseteltiin yhdessä, naurettiin ja valokuvattiin. Ajatukset lensivät eteenpäin, tulevaan; siihen voisi laittaa joskus myös sireeniä, havupuiden oksia, niitä käppyräisiä pajuja, pajunkissoja. Asetelmat vilahtelivat taideteoksina silmiemme edessä. Ei se ollut suuri juttu, vaan ihan pieni – mutta pienet asiat ovat suuria ja suuret pieniä.

Jatkoimme ikkunoiden pesulla hymyssä suin.

-Annukka Rautiainen-