Pitkällisten houkutteluiden jälkeen, (en puhu siis nyt viikoista tai edes kuukausista, vaan muutamasta vuodesta) sain asiakkaani lähtemään kotitietä pidemmälle. Suuntasimme Ahveniston kahvilaan ja istuskelimme ulkona ihailemassa kaunista näköalaa, mikä ei kuulemma juurikaan ollut kymmenien vuosien aikana edes muuttunut. Paikalle saavuttuamme, muistot tulvahtivat asiakkaani mieleen. Hän kertoi mm. kuinka oli katsellut paikanpäällä uimahyppyjä 1952 Olympialaisissa nyt kunnostetussa maauimalassa.

Paljon oli ihmeteltävää uima-altaan huvittelu-vekottimista, Flow Parkista puhumattakaan. Sää oli mitä kaunein ja aurinko lämmitti niin ulkoisesti kuin sisäisesti.